Mie olen taas työtön. Mie en erityisemmin tykkää tästä olotilasta. Koko ajan tuntuu, kuin miulla olisi joku kello niskassa mikä tikittää. Miulla on olo, että pitäisi vaan tehdä ja tehdä kaikkea. Mie en oo tänään saanu laitettua yhtään työhakemusta. Olen katsellut useampia avoimia paikkoja, mutta en ole lähettänyt yhtään hakemusta. Toisaalta olen saanut kaikkea muuta aikaiseksi.

Yksi mitä tässä maassa rakastetaan on proof of address. Sitä tarvitaan joka paikassa. Tästä on tullut suht mielenkiintoinen asia miulle, koska mie nyt väliaikaisesti asun poikakaverini luona. Onneksi hänelle ei ole mikään ongelma, että mie joudun käyttämään hänen osoitettaan ja on ollut isona tukena miettimässä mitä kaikkea miun pitää tehdä. Täällä ei ole samaa systeemiä kuin Suomessa, että ilmoita maistraattiin muutosta ja kaikki selvä! Ei! Mie oon yrittänyt miettiä, missä kaikessa on miun osoite, ja minne kaikkeen miun pitää ilmoittaa muutosta. Esim lääkärin vastaanotto ja sairaala eivät keskustele keskenään.. Se olisi liian helppoa.
Mie pitää ilmoittautua jonnekkin agencyyn seuraavaksi. Käytännössä siis työnvälitys firma. Miun pitää nyt etsiä paikkoja jotka sopisivat miulle. Haluanko erityisesti mennä useampi kielisten firmaan vai normaaliin sihteeri firmaan. Mitä mie haluan tehdä vaikkakin väliaikaisesti. Ja viedä tämä hiton proof of address sinne, kunhan eka päätän minne firmaan haluan rekisteröityä..

EVS puolelta tuli vielä viimeinen kysely, miten meni vuosi. Jotenkin vaan niin hankala ajatella, että tässä on mennyt vuosi. Tasan vuosi sitten, mie odotin innolla miun ensimmäistä työpäivää. Vuosi sitten oli sunnuntai. Mie olin ollut maassa vasta pari päivää. Mie muistan, että ekana päivänä miun isäntäperhe näytti paikkoja miulla Greenwichissä. Lauantaina mie taas kiertelin ympäri keskustaa. Jos muistan oikein, niin sunnuntain mie vaan pyörin ympäri Greenwichiä yksinään. Otin läppärin kahvilaan ja aloitin kirjoittamaan. Mie muistan tosi hyvin, että miulla oli ongelmia netin kanssa. Isäntäperhe oli tilannut uuden netin ja asentaja tuli paikalle vasta kuun puolivälissä ja miun piti oottaa pitkän aikaa ja käydä kahviloissa sun muissa kirjoittamassa.

Viime perjantaina miulla oli lähtödrinkit pubissa. Miulle oli tosi iso juttu, että olen antanut nyt heille vuoden miun elämästäni. Olen tehnyt töitä neljässä eli projektissa. Mie olen ollut monen ihmisen työkaverina tällä ajalla. Ja tästä syystä minua harmitti kovasti, että vain yhdestä paikasta tuli pari ihmistä. Miun ohjaajat oli molemmat siellä, pomo ja pari tyyppiä joiden kanssa en tehnyt hirveästi töitä. Miun työkavereista ei yksikään tullut sinne..