Kevät on alkanut täällä vauhdilla. Tosin en ole ihan varma oliko tässä välissä ollenkaan talvea. Paikalliset kyllä väittää niin, mutta omasta mielestä tässä oli vain syksy ja nyt taas kevät. Tämmöisiä ihanuuksia näkee vähän joka paikassa. Sitten lisäksi on vielä paljon narsisseja siellä täällä. Joka paikka herää taas eloon! Mielenkiintoinen juttu oli muuten, että pajun kissat oli täällä jo tammikuussa!

Miulla on sopparia vielä jäljellä noin kolmisen kuukautta. Viimeisessä koordinaattorin keskustelussa muistutteli, että olisi hyvä aika aloittaa CVn tekeminen. Se tulee viemään paljon aikaa, koska miun pitää opetella kokonainen uusi kieli. Täällä käytetään paljon kiertoilmaisuja ja CVssä on ihan oma kielensä. Seuraavaa keskustelua varten miulla pitäisi olla valmiina CV ja ottaa mukaan pari haluamaani työilmoitusta. Hän lupasi näyttää mitkä avainsanat sieltä pitäisi lisätä CVheni ja katsoa läpi yleensä mitä ansioluettelosta löytyy. Kuitenkin näitä tapaamisisia on vain kolme jäljellä, niin hyvä aloittaa aikaiseen. Miusta on tosi mukava, että miulla on tämmöistä tukea täällä.

Ja sitten muihin aiheisiin! Tässä on tapahtunut kaikenlaista kun viimeksi kirjoitin. Miulla on ollut suht vähän aikaa omalla koneella, niin en ole päässyt hirveästi kirjoittamaan. Yksi upea kokemus oli, että pääsin katsomaan Globe teatterissa näytelmää! No, kenraalia, mutta se oli silti huikeeta! Näytelmä oli Kuinka äkäpussi kesytetään. Näytelmä aiheena oli omasta mielestä vähän kyseenlainen. Kyseistä äkäpussia mm kidutetaan unettomuudella ja ruualla. Enemmän ainakin tämä versio tuntui Tukholman syndroomalta kuin rakastumiselta. Mutta muuten tykkäsin. Näyttelijät tekivät hyvää työtä, lavasteet oli ihanat, tunnelma oli mahtava! En malta odottaa ensi kesään kunnes pääsen oikeasti katsomaan jotain näytelmää. Nyt oli vielä hieman kylmä.. Varpaat oli ihan umpijäässä kun pääsin kotia. Toisaalta mitä sitä voi oottaa katottomalta teatterilta helmi/maaliskuussa..

Ja toinen jännä tapahtuma nyt lähiajoilta: ceilidh. Se on paikallinen kansan tanssi tapahtuma. Se missä me kävimme, järjestetään joka perjantai, ja olen aika varma, että täällä on muitakin tapahtumia. Itse tapahtumaan: siellä oli livebändi, joka koostui viulistista, rumpalista ja basistista. Olen aika varma, että siellä oli myös kitaristi, mutta en muista ihan täysin. Siellä on myös kuuluttaja. Hänen tehtävä on kuuluttaa liikkeet ja aluksi opettaa ne. Ensin liikkeet esitellään parin liikkeen ryhmissä ja sitten viimeiseksi ne yhdistetään kokonaiseksi tanssiksi ja tanssitaan hitaasti. Sitten soittajat soittaa hitaassa rytmissä. Sitten noin puolivälissä tanssia tempi nousee. Tässä vaiheessa rasitusastmaisille tulee ongelmia hengittää ja tanssia yhtäaikaa, koska tempo on tosi nopea! Hyvä kunto auttaa myös tässä! Hyvä puoli on, että omasta mielestä tanssit oli suht helppoja oppia ja ne on tosi hauskoja. Jos on ollenkaan kiinnostusta tanssimiseen, niin kannattaa ehottomasti kokeilla!