Kirjoittamisesta se, että täällä näppäimistöt on ihan omituisia. Suomalaisten näppäinten tilalla on luonnollisesti muita. Itseäni sekoittaa, että sinne on tungettu kaiken maailman hyödyllisiä näppäimiä ja koko ajan kirjoitan väärin, koska esim ' on yhden näppäimen toisessa suunnassa! Se häiritsee välillä. Muut näppäimet tahtoo olla erikoisnäppäimiä ja niitä joutuu muutenkin etsimään vähän väliä ja se ei haittaa.

En kerro hirveästi töistä muuta kuin henkilökohtaisia kokemuksia. Yhden asian kyllä voin huomauttaa koska se ei ole vielä tullut tässä työssä esille, mutta yleensä nuorisotyöstä. Nuorten kiinnostuksen saaminen ei ole aina helppoa. Se tulee ja menee. Yhtenä päivänä nuori voi olla täysin mukana, mutta toisena taas ei. Välissä on yleensä tapahtunut jotain ja se vaikuttaa. Ja etenkin nuorten kanssa joilla on jotain muita ongelmia esim työn saamisessa, asunnottomuudessa, tai mielenterveydessä, aktiivisuuden herättäminen voi olla työn alla. Monet haluavat vain pysyä omassa nurkassaan. Tämä voi turhauttaa työntekijää. Etenkin paikoissa, joiden tarkoitus on antaa paljon mahdollisuuksia nuorille. Monet voi palaa loppuun työssä ja joitakin ei kiinnosta ollenkaaan työ. Tässä on erittäin tärkeää pitää tunteet tarpeeksi kaukana, ettei pala loppuun, mutta tarpeeksi lähellä, että voi auttaa. Ja pitää muistaa, että jos saa edes pari nuorta kiinnostumaan jostain, se on jo tosi iso voitto!

Ja sitten mitä olen huomannut töissä. Osaan puhua sujuvaa englantia. Välistä puhujat tuntuvat unohtavan, että olen ollut täällä vasta kuukauden ja en ole natiivi. Töissä miulla on puhujia monesta eri kulttuuripohjasta. Omituisesta syystä yksi helpoimmista ymmärrettävistä aksenteista on skotti! Se voi olla vain miun oma omituisuus. Mutta joo, vaikka olen opiskellut englantia peruskoulun, lukion ja vielä yliopistossa, välillä miullekkin tulee ongelmia ymmärtää kaikkea. Ja etenkin puhelimessa. Pelkään välillä puhelinta, koska jos puhujalla sattuu olemaan vahva aksentti. Ainakin muut on sanoneet, että se helpottaa ajan kanssa. Olen vasta ollut täällä yhden kuukauden. Mutta olen kyllä huomannut, että jo muutamassa viikossa, puhelut ovat helpottaneet, eikä enää iske hirveä paniikki, jos pitää soittaa jonnekkin. Ja etenkin uudet tulijat, puhelun alussa voi myös sanoa, että en ole natiivi puhuja ja voisitko puhua erittäin selvästi. Keksin itse tämän vasta nyt!

Itse töissä olen ollut nyt pari viikkoa. Olen töissä kahdessa kohteessa ja molemmissa olen oppinut talon tavoille ja mitä miulta odotetaan tulevaisuudessa. Olen kumminkin mennyt läpi tämän prosessin pari kertaa joten tiedän mitä odottaa. Ekat viikot menee vain istuessa ja hieman kyllästyessä. Olen ihminen, joka haluaa tehdä eikä vaan istua paikallaan koko ajan. Jotenkin tosi mukava pikku hiljaa päästä tekemään! Suurin osa ajasta on vieläkin toisten seuraamista ja toisten kautta oppimista, mutta toisaalta olen saanut aloittaa jo osaa miun tulevista tehtävistä. Ja täällä on kaikki ovat olleet tosi mukavia, auttavia ja ottavat minut helposti mukaan. Ja miun onneksi miulla on täällä muita suomalaisia, jotka ovat olleet töissä pidempään. Heiltä on tosi helppo kysyä kysymyksiä mitä tämä tarkoittaa, mitä tämä on, jne. He osaavat vielä selittää miun omilla termeillä ja vastaavuksilla. Paikalliset kyllä yrittävät kanssa, mutta jotenkin helpompi kuin suomalainen vertaa meidän omiin systeemeihin.

Täällä saa kanssa soitella paljon puhelimella. Voi olla vain tämä työkuva. Se on ihan mukavaa kun tietää mitä on tekemässä ja alkaa ymmärtää ihmisten puhetta. Tänään oli jotenkin tosi mukavaa vain se, että vastasin puhelimeen monta kertaa, ja joka kerralla onnistuin ymmärtämään puheen melkein täysin. Vihdoinkin alan oppia työpaikkaa ja onnistuin joka puhelussa sanomaan yksin mitä tarvitsee, eikä tarvinnut ohjata toiselle. Tai no kerran piti, mutta ihminen yritti saada häntä muutenkin kiinni.