Metrokartta herätää lievää paniikkia. Siinä on paljon eri linjoja, ne menvät toisensa päälle ja ristikkäin. Pelkästään ajatus, että jonnekkin pitää päästä tuon sekasotkun kautta on ahistava. Mutta sitten tulee ensimmäinen kerta kun pitää oikeasti lähteä jonnekkin. Ensimmäinen askel: mistä lähden. Tämä on yleensä todella helppo. Tai no ei aina. Itselläni kesti vähän aikaa keksiä tämä. Sitten askel kaksi: minne olen menossa. Tässä alkaa lievä paniikki. Sitten alkaa metrokarttojen tutkiminen. Tässä vaiheessa yleensä huomaakin: hetkonen, jos menen eka tuota linjaa ja siirryn tuolla asemalla tuolle linjalle niin sitten olenkin missä pitäisi olla! Olen ollut täällä nyt viikon ja vain kerran on käynyt niin, että olen joutunut kulkemaan kolmen linjan kautta. Yleensä vain kaksi riittää. Karttaa joutuu tutkimaan aika tarkasti, mutta se onnistuu, kun sen keksii. Sitten koko kartta alkaa ruveta selkiytymään ja kulkeminen on paljon helpompaa! Hankalin tämän jälkeen on lippujen ostaminen. Koko Lontoo on jaettu neljään osaan. Tässä helpottaa, jos ostaa itselleen Oyster-kortin. Siihen voi vaan ladata rahaa, vilauttaa korttia automaatilla ennen lähtöä ja uudestaan kun lähtee pois asemalta. Se ottaa automaattisesti matkan hinnan matkan mukaan. Ainoa huono puoli on, että siihen joutuu laittamaan lisää rahaa. Jos on pidempiä aikoja, niin on olemassa viikon ja kuukauden kortteja. Niissä maksetaan vain tietty summa ja voi liikkua vapaasti valitsemillaan alueilla. Alueita tosiaan on neljä ja tässä kannattaa miettiä tarkasti mitä tarvitsee. Neljän osan kuukausi kortti maksaa useamman satasen. Jos käyttää koko aluetta, niin se on kyllä ihan sen arvoinen.

Täällä liikkumiseen on montaa eri vaihtoehtoa: bussit, metro (the Underground) ja junat. Junia on kahdenlaisia kaupungissa liikkumiseen, junia jotka pysähtyvät joka pysäkillä, ja niitä jotka pysähtyvät vain muutamilla. Esimerkkinä: oma reittini keskustaan on, että lähden DLR junalla ja pääsen keskustaan (etelä-Lontoo) kahta reittiä, menemällä Canary Warfille ja sieltä metrolla Bridge stationille ja tässä menee noin puoli tuntia, koska ensin menen pohjoiseen ja sitten taas länteen. Tai sitten otan junan keskustaan, mikä pysähtyy vain yhdellä pysäkille ennen Bridge stationia. Tämä kulkee noin 10-15 minuutissa saman matkan.

Mielenkiintoisia juttuja on tullut vastaan. Etenkin junamatkat ovat olleet suht pelottavia ensimmäiset kerrat. Vaunut kuulostavat siltä kuin olisivat hajoamassa ja heittelevät suuntaan ja toiseen matkan aikana. Junat toisaalta ovat suht isoja ja niissä on mukava liikkua.

Metrot eli the Underground on myös mielenkiintoinen. Kuten jo aikasiemmin sanoin, ne ovat ainakin omasta mielestä pieniä. Helsingin metrot ovat tosi isoja verrattuna näihin. Vaunuja on yleensä suht monta, mutta niissä on istuimet vastakkain, ja siihen mahtuu yksi ihminen seisomaan keskelle ja nämä ovat ruuhka-aikaan, eli aamulla ja viiden hujakoilla, täynnä. Silloin saa kokea uuden kokemuksen! Vaunut ovat tosi kuumia ja ilma on hyvin kostea. Jos on hyvä tuuri, niin kannattaa seisoa vaunun alussa tai lopussa, koska siellä on ikkuna jonka saa auki. Uusissa metroissa on ilmastointi, mutta olen nähnyt niitä vain parilla linjalla lännessä. Ja the Undergroundin mielenkiintoisin asia: ne eivät ole vain maanalaisia! En ole vielä kulkenut idässä, joten en tiedä miten siellä, mutta lännessä on monta asemaa, jotka ovat maan päällä!