Nyt on ollut pari erilaista työpäivää. Meillä oli eilen ja tänään workshoppi töissä. Olimme yötä hotellissa ihan!

Me käytiin enemmän läpi henkilökohtaista kasvua kuin nuorten kanssa työskentelyä. Osaa oppeja voi käyttää ihan suoraan meidän töissä ja niitä voi käyttää nuorten kanssa. Kävimme reflektointia läpi useampaan otteeseen. Eli asioiden läpikäymistä oppimismielessä. Käytännössä koko kaksi päivää oli reflektointia. Kävimme jonkun läpi ja sitten juttelimme siitä keskenään. Tämä blogikirjoitus on omaa reflektointiani.

Lisäksi kävimme mitä on hyvinvointi. Kävimme läpi 5 Ways to Wellbeing. Oppiminen oli yksi. Se on nyt tosi suoraviivainen. Läsnäolo oli toinen. Pitää keskittyä välillä olemaan hetkessä mukana. Itselläni se on usein toisten ihmisten avulla. Silloin ei ajattele mitään muuta kuin sitä hetkeä, ketä siinä on, mitä tapahtuu juuri nyt. Sitten oli aktiivisuus. Tämä on siis fyysinen aktiivisuus, liikunta. Yhteisöön kuuluminen. Se on kanssa suoraviivainen. Viimeinen oli antaminen. Annetaan aikaa, ja tehdään jotain vapaaehtoisesti. Se voi olla ihan helppoa, kuten tehdä teekuppi töissä toiselle ihmiselle, avata ovi, jne. Kun nämä on tasapainossa, ne edistää henkistä hyvinvointia. Mie ainakin huomaan näitten vaikutuksen aika hyvin. Nyt tällä hetkellä oppiminen on liian voimakkaana. Uusien tapojen oppiminen, työpaikan tapojen ja töitten oppiminen. Ne ovat hyvällä mallilla tosin.

Mitäs muute me hommailtiin.. Niin joo ja käytiin läpi konfiltin hallintaa. Ei niinkään vaikuttamsita siihen toiseen, vaan itseensä vaikuttamista. Me voimme hallita itseämme, ja sillä tavalla voi vaikuttaa tilanteeseen. Jos toinen huutaa täyttä kurkkua ja itse pysyy rauhallisena, toinenkin voi rauhoittua. Mutta jos huutaa itsekkin, niin tilanne ainakin pahenee! Kävimme läpi pari juttua tästä, pääasiassa mitä voimme oppia itsestämme.

Kävimme myös läpi yhtä mallia. Se oli käytännössä konflikti tilanteen purkamista ja estämstä. Siitä en enää muista niin paljoa, koska se oli ensimmäinen mitä kävimme läpi. Mutta siinä käytännössä kävimme läpi mitä tapahtui (nuori huusi), mikä johti siihen ja tämän kierteen katkaisemista. Siinä oli kaikkea muutakin, mutta en tällä hetkellä nyt muista koko hommaa.

Kaiken näitten jälkeen oli kyllä eilen aika kypsä olo! Ja vielä aamullakin. Ja sitten tulin kotia ja isäntäperheeni kertoi olevansa vatsataudissa. Diabeetikkona en oikein halua tautia, koska viime kerta oli ihan tarpeeksi paha. Olin sairaalassa viikon verran ja jouduin sydän ja munuaistutkimuksiin lopulta, onnistuinko vahingoittamaan niitä taudin aikana. Ketoaineet nousi korkeella ja niitä emme meinanneet saada takaisin normaaliin. Nyt istun taas kahvilassa kirjoittamassa koneella. Täällä on kyllä ihan kivaa. Harmittaa vaan että ahdistus on lievästi päällä kerkesinkö saada tartunnan. Sairaalareissu täällä ei oikein huvita.