Nyt viimeisestä iskusta on päälle viikko. Nyt vihdoinkin kaikki alkaa normalisoitua pikku hiljaa. Mutta oli taas näkemistä. Mie olen ollut nyt Briteissä kolmen iskun aikaan, 2005 ja nyt Wesminister ja London Bridge.

Nyt tämän kertaisesta en ees tiennyt mitään ennen kuin pari tuntia jälkikäteen. Mie olin siskoni kanssa konsertissa ja kun pääsimme pois, joku vain sanoi meidän takana, että London Bridge asemalla on tapahtunut jotain, ammuskelua ja joku veitsellä heilunut. Se kuulosti vain niin omituiselta. Mie en oikein uskonut että se oli totta ja yritin katsoa kännykälläni mitä ihmettä. Se ei auttanut. Konsertissa oli noin 60 tuhatta katsojaa ja osa oli juuri silloin yrittämässä päästä pois sieltä. Eli netti yhteyttä voi vaan toivoa! Pääsin lopulta nettiin pitkän yrittämisen jälkeen (ja jonottamisen lähimmälle asemalla, kuten sanoin 60 000 katsojaa ja yksi asema). Pääsin vähän selvyyksille mitä oli tapahtumassa. Tässä vaiheessa asia ei vielä ees loksahtanut aivoihin. Siinä vaiheessa oli vaan ajatus "mie tarviin Jubilee linjaa, pääsenkö kotia?" Mentiin asemalle ja siellä oli sitten kuulutuksia, että Jubileeta harvennetaan tapahtuman takia ja mikään ei pysähdy toistaiseksi London Bridge asemalla. Meidän onneksi yksi metro lähti noin viiden minuutin päästä.

Miulle koko homma sit vasta iski kun olin päässyt kotia turvaan peittojen alle. Mie olen töissä London Bridge aseman lähettyvillä. Se on pääasema monelle miun työkaverille.

Sunnuntai oli sit kans mielenkiintoinen. Mikään juna ei kulkenut London Bridgen kautta ja Jubilee nyt toimi mut ei vaan siellä. Koko ympäristö oli kuulemma suljettu.

Maanantaina oli sitten työpäivä. Meidän joukosta kukaan ei ollut aseman lähettyvillä siihen aikaan, mutta usea oli ollut töissä lauantaina ja suht järkyttyneitä tapahtunesta. Kuka ei olisi! Miekin huomasin matkalla, että tää ei oo normaalia. Osa teistä ja silloista oli suljettu ja kaikki tiet oli tukossa. Mie pääsen menemään sinne vain linkalla ja se oli tosi myöhässä. Ja linkkojen linjat oli siirretty myös!

Maanantaina ja tiistaina kaikki työntekijät oli jonkun verran huolissaan ennen kuin kaikkien tilanteet oli selvitetty. Sen jälkeen asiat palasivat normaaliin! Työt jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tuo lause "Keep calm and Carry on" sai uuden merkityksen miulle. Koko kaupunki on tuntunut tehneen lupauksen, että terroria emme hyväksy, eli autamme apua tarvihtevia, ja jatkamme matkaa. Olen kuullut monen suusta, että elämä jatkuu, emme anna pelolle ja vihalle valtaa.

Tämä henki on aina läsnä, mutta erityisesti tämmösenä hetkenä. Puoli ulkopuolisena on uskomaton nähdä se. Tässä on yksi syy miksi rakastan tätä kaupunkia.