Kaverin kanssa jutellessa tuli mieleen, että olenkohan vielä ollenkaan puhunut Briteistä ihan ihmisinä. Jos ei ole oikeasti asunut täällä vähän pidempään tätä ei ehkä tule niin helposti esille. Britteihin on suht hankala tutustua. Etenkin natiivit tahtovat kääriytyä ylikohteliaisuuteen. Britit vaikuttaa tosi lämpimiltä ja vastaanottavilta, mutta se on ulkokuorta. Ulkokuoren läpipääsyyn tarvitaan oikeasti yritystä ja aikaa. Yhden britin kanssa mie oikeesti vaan sanoin: hei sie oot tosi mukava ja mielenkiintoinen, vaikutat miun kavereilta kotona. Haluutko olla miun kaveri? Tyyppi oli vähän hämillään kunnes selitin, että tää nyt on vähän suomalaista suoruutta. Nyt tuosta on jo pari kuukautta, ja rupeaa tuntumaan, että tästä voi tullakkin ihan ystävyyssuhde! Kaveriksi lasken jo tyypin. Miusta on jotenkin hauskaa, koska aina kun miulla on joku juttu mikä ihmetyttää Briteistä, kulttuurista tai ihmisistä, mie vaan menen kysymään tuolta ja vastaus on tosi usein "no niimpäs onkin. Se johtuu syystä x". Tämän jälkeen olen vielä tutustunut paremmin muutamaan muuhunkin ihmiseen. Osaan on helpompi tutustua ja toisiin vähän hankalampaa. Tai ei hankalampaa, mutta vie enemmän aikaa. Tosin Lontoon hyvä puoli, täällä on tosi paljon ulkomaalaisia. Muistaakseni jopa 40% on syntynyt ulkomailla. Eli natiivit ovat joutuneet tottumaan toisiin kulttuureihin. Täällä kaikki ovat olleet tosi ymmärtäväisiä.