Täällä on nyt tullut elettyä päälle kolme kuukautta. Tänään miulla oli silmänpohjakuvat. Kuulin tänään, että tämä pitää tehdä AINA kun siirtyy uuteen GPhen. Eli teoriassa olisi ollut mahdollista, että oisin käynyt noissa neljä kertaa vuodessa..

Kuvien otossa tuli vähän seikkailtua sairaalassa. Olen tottunut Suomen laatikkosairaaloihin. Se näyttää sairaalalta, siellä on suht helppo liikkua, koska se on jonkun sortin laatikon muotoinen. Täällä ei ihan niin helppoa. Ensin menin väärillä portailla seuraavaan kerrokseen, mistä ei sitten ollut kulkua miun paikkaan, eli piti mennä takaisin peruskerrokseen ja sieltä ettiä oikea rappu. Onneksi siellä oli paljon apureita tätä varten. Sitten koko paikka oli jotenkin erilainen. Suomessa kaikki on suht valkoista ja tosi kirkasta. Täällä lattiat oli tumman harmaat ja ovet vaalemman harmaat. Ja valaistus oli paljon heikompi kuin mihin olen tottunut! Luonnon valoa oli tosi vähän. Lievoinen shokki suomalaiselle! Sairaala oli tosi vanhassa rakennuksessa verrattuna suomalaiseen, ja sitä on  koko ajan lisätty. Tai ainakin siltä se näytti. Ja sinne ei ollut niin helppo päästä. En nähnyt mitään ohjekylttejä kunnes olin paikan päällä. Piti oikeasti tietää minne on menossa. Yksi mistä tiesin olevani oikeilla jäljillä oli, että ambulanssi tuli vastaan vilkut päällä.

Ja apteekissa käynnit on ollut kans mielenkiintoisia. Ekalla kerralla sain insulinit normaalisti, mutta en tyroksiinia. Tällä keralla tuputtivat molempia insuliineja kun pyysin vain toista ja en saanut taaskaan tyroksiinia.. Heidän piti soittaa lääkärikeskukseen ja selvittää minne miun resepti on hävinnyt!