Mie pääsen harvoin auton kyytiin tässä maassa. Tai no kaupungissa. Kovin monella ei ole täällä autoa, koska täällä julkiset kulkee sen verran hyvin, että autoista on enemmän ehkä harmia kuin hyötyä. No tänään pääsin pomon kyydillä toiseen projektiin. Tässä voisin varmaan vähän selittää miten meiän osalta DePaul toimii. Lontoossa on monta projektia. Se joissakin tarkoittaa vain yhtä taloa, tai meidän suunnalla se tarkoittaa yhtä ryhmittymää. Esimerkiksi molemmissa miun ryhmittymissä on useampi hostelli eli tasoisina, korkean tarpeen hostellista matalaan, josta siirrytään omaan asuntoon. Kaikki nämä on suht lähellä tosiaan Greenwichin puolella. Normaalisti olisin kävellyt, mutta pomo oli menossa samaan suuntaan muutenkin!

Elippäs ekana oikean oven löytäminen! Miun olis niin mieli tehnyt mennä auton vasemmalle puolelle, mutta ei, siellä on kuski, enkä minä aio missään nimessä ajaa! Pelkääjän penkille istuminen ei ollut helppoa. Miulla oli melkein koko matkan ajan olo, että tämä ei ole oikein! Miulla pitäisi olla ratti kädessä.. Ja täällä ajomatkojen suunnittelu ei ole ihan niin helppoa. Pomo on ajanut matkaa niin paljon, että tiesi tarkelleen missä pitää tehdä mitä. Täällä on paljon liikenne ympyröitä, ja ne on tosi leveitä, eli siellä on sisällä useasti kaksi kaistaa. Eli ympyrään mennessä on hyvä tietää kumpaa kaistaa käyttää, ettei tule muitten kuskien kanssa ongelmaa. Jalankulkijat on täällä myös vähän itsetuhoisia. Monet hyppää kadulle ihan omituisissa paikoissa ja no täällä muutenkin tien ylittäminen ei ole yhtä helppoa kuin Suomessa. Suomessa on sentään suht paljon suojateitä, mutta täällä niitä saa etsiä!
Ruuhkat on myös tosi pahoja täällä! Monesti linkat on jättäneet matkan kesken ruuhkien takia! Täällä oikeasti kannattaa tietää mistä kulkea! Itse suosi ruuhka-aikana kävelemistä, koska se on monesti yhtä nopeaa, tai jopa nopeampaa kuin bussin ottaminen!

Nyt on muuten miulle omituista aikaa. Meitä on ollut kolme suomalaista EVS vapaaehtoista töissä noissa projekteissa. Kaksi aloitti ennen minua ja huomenna on heidän viimeinen päivä! Mie oon ainut vapaaehtoinen Lontoon puolella noin kuukauden ajan ja seuraavat ei ymmärtääkseni olisi suomalaisia. Kuulemma Suomesta ei ollut kovin moni hakenut tänne. Seuraavat aloittaa ens kuun alussa kyllä, mutta siihen asti olisin ainut täällä päin. Saas nähä muuttuuko kuukauden ajalta miun työtehtävät ollenkaan, joudunko paikkaamaan toisilla projekteilla. Huominen ei varmasti ole helpoimpia päiviä.