Mie muistan joitain juttuja sieltä täältä liittyen suomen kielen tunteihin. Muistan joitain nimiä kuten ablatiivi, illatiivi, ja esitelmän suomen kielen vaikutuksesta Tolkienin haltia-kieliin. Ihmeellisesti kyllä, mie olen opiskellut lingvistiikkaa, mutta englanniksi. Miulla on tietty mielenkiinto kieliin. Mie osaan puhua vain kahta, ja ruotsia erittäin huonosti. Silti lingvistiikka on mielenkiintoista. Minua on erityisesti kiinnostanut fonetiikka, kielen kehitys, ja tämmöiset omituisuudet.
Miun kiinnostus suomen kieleen kielenä on erityisesti kasvanut, kun miun ympärillä on paljon suomea ulkomalaisten suusta. Töissä myydään suomalaisia ruokia ja siellä sitten yritetään lausua sanoja. Mie olen alkanut pikku hiljaa ymmärtämään, mitä he tarkoittavat, kun esimerkiksi yrittävät lausua Reissumies. Miun työkaverit on kaikki skandeja, ja heidän suomen lausunta on hyvin mielenkiintoista. Ei kannata edes yrittää miettiä, mitä tapahtui, kun saimme mustikkapakuria kokeiltavaksi.. Aina kun meille tulee jotain hauskoja suomalaisia tuotteita vilkaistavaksi, niin työkavereilla on paljon hauskaa yrittää lausua sanoja! Toisaalta heillä on varmasti samanlainen olo, kun mie yritän lausua jotain tuotteiden nimiä ruotsiksi.

Lisäkosketusta äidinkielen kielioppiini tulee, koska poikaystäväni opiskelee suomea tällä hetkellä. Häneltä jäi pari ekaa tuntia välistä meidän matkan takia ja mie olen (yrittänyt?) auttaa pääsemään kiinni muiden oppilaiden tasolle etenkin ilman kirjaa. Mie tiesin esimerkiksi jotain k p t hommasta, ja vähän sieltä täältä, mutta yritäppä sitten selittää miksi jotain tapahtuu, niin että kieltä oppiva ymmärtäisi sitä. On ollut kyllä silti mielenkiintoista oppia lisää omasta äidinkielestäni. Kuka tahansa tietää mikä kuulostaa oikealta ja mikä ei, mutta harvempi tietää miksi. Erityisesti englanniksi, moni ei tiedä miksi joku on väärin, sen vain tietää. Hyvä puoli kaikissa kielissä on se, että ihmiset on taipuvaisia laiskuuteen. Siten kielet ovat kehittyneet missä ne ovat. Monimutkaiset äänteet muuttuvat helpommaksi. Sitä tapahtuu vieläkin. Ja nyt mie alan taas mennä asian vierestä. Suomen fonetiikka vaikuttaa olevan suht vaikea monelle. Monet ei halua ymmärtää, että tämä kirjain äännetään samalla tavalla vaikka missä se olisi. Englannissa se on niin sattuman varaista melkein miten sana sanotaan.