Yksi mikä oikeestaan vähän ärsyttää täällä on se, että täällä ei kierrätetä. Ainut, mitä oikeesti kerätään, on neulat. Suomessa kanssa kerätään neuloja, mutta itse keräsin niitä lasipurnukoihin ja vein apteekkiin. Täällä jossain paikoissa on kierrätyskeräystä, mutta samaan astiaan kerätään paperi, pahvi ja muovi. Tämä on erikoinen suomalaisena. Ja näitä ei tehdä joka paikassa. Omassa asuntorakennuksessa on vain yleisroskat, ei erittelyä. Miun sisällä asuu pieni maailman pelastaja, jota ärsyttää tämä. Mutta ei sille voi nyt oikein mitään. Juttelin työkaverin kanssa ja kierrätys riippuu myös missä Borough-alueessa asuu.

 

Ja mistä sain viikonloppuna hankaluuksia on kännykkäliittymäni. Miulla on Giffgaff liittymä. Se on muokattu prepaid liittymä. Se ostetaan kuukaudeksi, on olemassa erilaisia paketteja, missä on eri määrät puheminuutteja ja dataa. Mutta käytännössä prepaid liittymän kaltainen. Liittymä ei enää toimi, jos sitä ei osteta seuraavaksi kuukaudeksi tai käyttää kuukauden määrät. Hyvä puoli, että heti tietää mitä ostaa ja tässä ei ole mitään määräaikoja. Katsoin muutamia muita ja yhdessä oli jopa kahden vuoden määräaika! Miun vapaaehtoissopimus on vuodeksi. Mutta mikä tuli ongelmaksi oli se, että miun olisi pitänyt saada yhteys Suomeen. Tuli erittäin yllättävä tilanne ja piti saada yhteys äitiini, jolla ei ole Whatsappia tai mitään tämmöistä. Pelkästään tekstiviestin saamiseen miun piti ladata rahaa SIM-tilille. Se ei maksa minulle mitään. Onneksi sentään tämä tapahtui nopeasti ja nyt pystyn laittamaan viestejä Suomeen. Soittamista en uskalla vielä kokeilla, koska latasin niin vähän rahaa ja pelkästään tekstarit on kalliita.

 

Jonottaminen puhelimessa on muuten erittäin ärsyttävää täällä. Joka paikassa on sama odotusmusiikki. Itse musiikki olisi ihan mukava, jos sitä ei joudu kuuntelemaan puoli tuntia ja se ei säröilisi niin paljon. Jonottamaan täällä joutuu vähän joka paikassa. Sen kyllä ymmärtää, koska täällä ihmismäärä on kumminkin niin paljon isompi kuin Suomessa. Täällä on myös kanssa muutenkin mielenkiintoiset systeemit. Joissakin paikoissa on puheen tunnistus. Kun soittaa, sieltä tulee kysymys, että sano lyhyesti mitä asiasi koskee. Ekaksi jotenkin oletin, että pitäisi painaa numeroa, mutta siihen piti vain sanoa selkeästi.

 

Täällä voi kanssa vähän odottaa, että kaikki ei toimi niin hyvin kuin Suomessa. Miulla on ollut paljon ongelmia netin kanssa. Ensin jotain oli rikki, sitten korjaaja kävi ja sanoi, että vika on laitteessa. Sitten tilasimme uuden laitteen, joka ei ikinä tullut. Sitten soitimme uudestaan ja tyyppi puhelimessa unohti laittaa sen tilauksen eteenpäin. Nyt kolmannella kerralla taas luvattiin. Itselläni alkaa olla vähän luottamuksen puutetta kyseiseen firmaan. Kolme kertaa pitää soittaa, ja vieläkään ei hajua onnistuiko tällä kerrallakaan. He lupasivat, että paketti tulisi tänne maanantaina, mikä tarkoittaa, että sen voi hakea aikaisintaan tiistaina. Miulla on kyllä luottamuspula kyseiseen firmaan.

 

Kanssa pakko huomauttaa, että täällä käveleminen ei ole niin omituista kuin esim Helsingissä. Pari kertaa ihmiset ehdottaa helpompia tapoja mennä kuin kävely. Jotenkin he kuvittelevat, että tarvitsen niitä vaikka itse ensin sanon, että kävelen, koska haluan kävellä. Monet ottaa sen ihan hyvin! Pari on sanonut, että hienoa ja muutama kysellyt miks mie haluan kävellä, mutta selittämisellä se on mennyt kalloon, miksi. Mie kävelen koska se on hyväksi miun terveydelle, pitää painon kurissa ja se on mukavampaa kuin bussissa kulkeminen. Samalla näkee myös mielenkiintoisia näkyjä. Kahtena päivänä olen nähnyt hevospoliiseja. Tänään näin yhden ja se näytti siltä, että hevosta koulutettiin. He ratsastivat ympyröitä ja harjoittelivat laukkoja ja pysähtymistä. Etenkin hevospoliiseille on tärkeeä, että ratsu pysyy hyvin paikoillaan pitkiäkin aikoja. Tuli kyllä ikävä ratsastamista kun katsoin noita kahta. Hevonen ja ratsastaja melkein tanssivat yhdessä ja ratsastaja antaa ohjeita erittäin pienillä liikkeillä.