Tänään päätin lähteä kiertelemään Lontoossa. Työt alkaa minulla vasta maanantaina joten tässä on pari vapaata päivää. Aamu alkoi rauhallisesti ja olin päättänyt syödä lounaan kotona ennen lähtöä, että jaksan kierrellä keskustassa pidempään. Lounaan jälkeen lähdin junalla ensimmäisen matkan. Päätin mennä saman matkan kuin mitä miun pitää mennä maanantaina töihin. Nyt maanantai on helpompi, koska tiedän minne mennä, eikä tarvitse etsiä mitään. Junamatkasta on pakko huomauttaa yksi asia. Junamatka oli hieman pelottava. Juna liikkuu välillä sivusuunnassa, kallistuu kaarroksissa ja välillä pelotti lähteekö juna raiteilta! Mutta pääsin turvallisesti ja hieman säikähtäneenä omalle asemalleni. Junasta nousin Canarywarf asemalla. Tämä erityisesti kiinnosti, koska täällä tapahtui yksi Doctor Who jakso. Tällä kertaa siellä ei ollut yhtään Dalekia eikä palasta semmoisesta. Sieltä sitten jatkoin Jubilee-linjalle metroon. Tässä tuli ensimmäinen mielenkiintoisuus. Tällä kertaa asemat olivat erillään toisistaan. Pienen etsinnän jälkeen löysin oikean paikan ja matka jatkui! Tässä vaiheessa ihmettelin miten kapea metro on! Jotenkin olin ajatellut ne leveämmiksi. Metro oli suht tyhjillään tällä matkalla, ja matka oli aika hauska. Jäin Tower Bridge asemalla ja vilkaisin missä tapaan maanantaina työkaverini. Sitten päätin lähteä katsomaan Tower Bridgeä. Se on yksi ikonisimmista Lontoo nähtävyyksistä. Ensin menin väärälle sillalle ja piti lähteä toiseen suuntaan. Useamman väärän käännöksen jälkeen löysin Thames joen ja näkymän sillalle.

Tässä vaiheessa minä rupesin erittäin idiootin näköisenä hymyilemään. Mie olen Lontoossa!! Sillan kautta menin toiselle puolelle Tower of London puolelle. En tällä kertaa käynyt sisällä, mutta se on ehdottomasti listalla! Jatkoin sieltä syvemmälle kaupunkiin. Jossain vaiheessa älysin, että olin jättänyt A to Z of London kirjani kotiin. Tämä kirja on erittäin hyödyllinen Lontoossa! Tämä kaupunki on tosi iso ja sen avulla voi löytää pienemmätkin tiet. Se on vähän kuin kartta ja osoiteosiot puhelinluettelosta. Myös paikalliset käyttävät tätä kirjaa.

Minulla ei ollut mitään suunnitelmaa tälle päivälle. Minulla on ostoslista, mitä tarvitsen tälle ajalle, mutta ei mitään aikarajaa milloin pitää ne ostaa. Ajattelin, että jos tulee sopiva kauppa vastaan, niin ostan sieltä mitä tarvitsen. Otin vain jonkun suuntaman mikä oli syvemmälle kaupunkiin ja lähdin kävelemään. Minulla siis tässä vaiheessa ei ollut mitään suunnitelmaa eikä karttaa. Minä vain kävelin. Päädyin sattumalla Saint Paulin kirkolle. Se on muuten tosi iso kirkko! Olen nähnyt goottilaisia kirkkoja ja ne ovat yleensä isoja, etenkin korkeita. Tämä ei ollut niinkään korkea, vaan se oli kokonaisuudeltaan iso. En käynyt sielläkään sisällä vielä, mutta laitoin senkin listalle missä pitää käydä.

Kirkon vieressä oli turistikauppa ja päätin käyvä katsomassa jos siellä olisi käteviä karttoja. Päätinkin ostaa lisäksi pienen kartan itselleni. A to Z on aika iso kirja ja sitä on aika hankala kulettaa pienessä laukussa. Tämä on juuri täydellinen laukkukoko. Osiksi sen avulla päätinkin suunnata kauppakaduille. Katsoin vähän suuntaa kartasta ja lähdin kävelemään. Ensin päädyin Covent Gardenille ja sieltä vahingossa päädyin Chinatowniin. Sieltä päätin lähteä Leicester Squareen, mutta tässä ensimmäistä kertaa elämässäni suunta vaistoni petti minut! Otin suunnan etelään, mutta lähdinkin pohjoiseen! Sitten huomasin olevani Sohossa. Se on  muuten tosi hienoa seutua. Siellä näin aitoja ihmisiä. Muualla oli tosi paljon turisteja ja ne väritti paikkoja. Mutta huomasin aika nopeasti Sohoon eksyttyäni, että nyt olempas melkein jo toisessa maailmassa. Arvasin aika nopeasti, että olen Sohossa. Soholla on tietty maine, mutta etenkin päiväsaikaan se on vain täynnä ihmisiä. Tietysti siellä oli enemmän taiteilijan näköisiä, eri seksuaalisuuden edustajia ja sateenkaarilippuja. Tämä paikka vain tuntui niin aidolta! Kaikki paikat, kahvilat ja kaupat uskalsivat olla erilaisia ja omanlaisiaan. Sinne pitää ehdottomasti eksyä uudestaan.

Sitten päätinkin, että en pääse Leicester Squareen ja jatkoin vaan kävelemistä kunnes löysin itseni Oxford Streetiltä. Joka paikassa on alennusmyyntejä. Pyörähdin muutamassa kaupassa, mutta matkaan lähti vain pari asiaa. Kävin syömässä pihviä, kunnes muistin miksi en tykkää pihveistä. Minun pitäisi tilata ne hyvin tehtyinä. Veri pihvissä vie nopeasti ruokahalun minulta.

Ravintolassa tutkin karttaani ja missä mie nyt lopulta olen. Huomasin, että Hyde Parkiin on vain kilometri matkaa joten voisi käydä siellä pysähtymässä ennen kuin lähden kotia päin. Kun lähdin ravintolasta alkoi satamaan. Pysähdyin jossain kaupassa ja kun pääsin ulos, siellä satoi kaatamalla. Ihmiset vähän tuijottivat ja ihmettelivät kun kävelin ilman sateenvarjoa täydessä vesisateessa. Mie vain nauroin takasisin. Ulkona oli kumminkin tosi lämmin! Pääsin Hyde Parkiin, mutta siellä olikin konsertti menossa ja sisään ei päässyt ilman lippua. Ihmettelinkin pitkin päivää, miksi välillä kuuluu musiikkia. No tästä lähdinkin sitten metroon  ja nyt siellä olikin täysin eri meininki. Se oli ihan täysin täynnä. Tosin oli tosi hauska kuunnella kuunnella kahden ruotsalaisen keskustelua. En ymmärtänyt juuri mitään, etenkin koska en ole kovin hyvä ruotsissa ja siellä oli tosi meluisaa. Oli vain hauska kuulla sitä.

Nyt istun kotona kirjottamassa koneella tätä ja katson Britti tv-sarjoja telkkarista taustalla. Kun rupesin miettimään taakse päin päivää, niin älysin, että kiertelin ympäriinsä viitisen tuntia ja olen kävellyt noin 8 kilometriä. Ei ihmekään, että väsyttää! Nyt vaan haluan ottaa esille uuden foam rollerin, käydä läpi kipeät lihakset ja nukkua!