Tässä onkin sitten ollut pari päivää tekemistä! Eilen kävin haastattelussa National Insurance numeroa varten. Sen tarvitsee tässä maassa, jos haluaa tehdä töitä. Ymmärtääkseni sen numeron avulla maksetaan veroja ja yleistä eläkettä. Tarvitsen sitä uutta työpaikkaani varten. Muuten he veroittaisivat maksimi määrän minulta. Haastattelu itsessään oli aika lyhyt. Menin sinne, odotin ulkona varmaan puoli tuntia! Sitten pyysivät sisään porukkaa. Siellä piti sitten odottaa noin 10 minuuttia. Tässä vaiheessa miulle annettu aika oli mennyt jo ohi. Sitten lopulta haastattelu alkoi. Sieltä vaan kyseltiin, miksi haluan numeron, mistä olen kotoisin ja perustietoja. He varmaan vain varmistavat, että ihminen on sama kuin passissa. Sitten ottivat passini ja sanoivat, että saan sen noin 15 minuutin päästä takaisin. Ja passin saatuani pääsin pois! Nyt vain odottelemaan päätöstä. Sieltä sanottiin, että siinä voi kestää noin nelisen viikkoa.

Tänään oli sitten työ konferenssi! Se oli yllättävän mielenkiintoinen. Kaikki työpaikoillani kirosivat sen olemassa oloa, ja miten tylsää se on. Ei miusta. Sieltä sain ilmaisen lounaan ja tapasin paljon uusia ihmisiä, erityisesti työntekijöitä joille lähettelen vähän väliä sähköpostia, mutta en ole ikinä tavannut. Ja siellä oli myös paljon muita EVS vapaaehtoisia muilta paikkakunnilta. Ja mitä siellä kerrottiin ei ollut mitkään tylsää omasta mielestäni. Opin uutta työpaikastani ja mitä siellä tulee tapahtumaan.

Yhden asian kyllä huomasin ja kysyin siitä vielä yheltä Britti kaverilta. Tänään juttelin yhden suomalaisen ja monen Britin kanssa.  Mitä suomalaiset monesti tekevät, on että kysyy jonkun kysymyksen, antaa toisen vastata ja sitten itsekkin vastaa siihen! Suomalaisten keskusteluissa on monesti tämä vastavuoroisuus. Täällä sitä ei ole. Jos joku kysyy jotain, he eivät itse anna sitä vastaavaa tietoa itsestään. Sitä pitää erityisesti kysyä. Ihmettelin sitä tänään, kun keskustelija kyseli missä mie olen töissä, mutta ei itse antanut tätä tietoa. Jäin vähän odottamaan josko antaisi sen tiedon. Piti oikeasti ihan kysyä kaverilta, että hei, onkos tää teiän tapa.

Ja miun pitää oikeasti jossain vaiheessa ruveta taas ottamaan kuvia täällä! Harmittaa välillä miten täällä on vain paljon tekstiä ja ei ollenkaan kuvia. Tai pari kuvaa. Tuntuu, että kävelen aina samoja reittejä, niin ei siellä ole enää mitään hauskaa kuvattavaa.