Tässä elämä alkaa pikku hiljaa voittaa kulttuurishokin puolelta. Olen pyrkinyt jatkamaan elämää normaaliin tapaan. Asian nimeäminen on auttanut ihan hirveästi. Nyt valmistaudun huomiseen. Huomenna on DePaulin kansainvälinen viikko. DePaul yhdistyksenä toimii monessa maassa, mm. USAssa, Slovakiassa, Ranskassa, Irlannissa. Nyt sitten on juhlittu kansainvälistä viikkoa, mihin kuuluu kanssa meidän vapaaehtoisten muistaminen. Huomenna toisessa miun projektissa syödään lounasta kansainvälisittäin. Mie olen viemässä sinne makaroonilaatikkoa. Paras olisi ollut karjalan paisti, mutta miulla ei kyllä ole tarpeeksi aikaa ja rahaa ruveta tekemään sitä. Hauska nähdä huomenna, onko muut tuoneet mitä sinne. Pomo ainakin uhkasi tuoda jamaikalaista ruokaa.

Täällä muuten syksy ei ole vielä oikein saapunut. Lämpimät kelit, siis noin 20 molemmin puolin, sadetta on vieläkin tullu tosi vähän. Paikka näyttää vieläkin tosi kesäiseltä.

Mutta sitten tämä päivä. Joskus näiden nuorien teot ihmetyttää minuakin. Olen tottunut siihen, että nuoret vetää juttuja yli odotusten, mutta tämä päivä oli täysin uskomaton. Meidän nuoret on tehneet näytelmän kolmessa päivässä! Tein harrastajateatteria Suomessa, ja meidän teatterilla on perinteet tehdä 48h näytelmä, eli ajatuksesta näytelmään kahdessa vuorokaudessa. Tämä ei ole mikään helpoin prosessi! Ja sitten meidän nuoret. Ymmärtääkseni vain yhdellä nuorella on teatteri kokemusta ja he yhdessä ovat luoneet noin 30 minuutin pituisen näytelmän! He harjoittelevat vielä ensi viikon, mutta olen aivan ymmälläni miten he ovat saaneet homman kasaan noin hienosti. Tämä ei ole mitenkään helppo homma. Se vie paljon energiaa, henkistä ja fyysistä.